EtusivuTiedotteet › Uusimmat

Tiedotteet

Tutkimuksellista toimintaa lasten ja nuorten kuvien äärellä

11.02.2016

Tutkijatyöryhmä

Lasten ja nuorten taidekeskus on koonnut työryhmän miettimään lasten ja nuorten tuottaman kuvataiteen merkitystä. Varsinainen tarkastelun kohde on taidekeskuksen kansainvälinen lasten ja nuorten taiteen arkisto. Noin 100 000 teoksen arkisto on karttunut Hyvinkäällä vuodesta 1971 lähtien pidetyistä kansainvälisistä lasten ja nuorten taiteen näyttelyistä. Työryhmän tavoitteena on pohtia ja analysoida kansainvälisten näyttelyiden perinnettä ja formaattia, mutta samalla laajemminkin lasten ja nuorten tuottaman kuvallisen kulttuuriperinnön merkitystä ja käyttöä. Työryhmä tarkastelee asiaa lähinnä tutkimuksen kannalta, taidekasvatuksen sekä nuoriso- ja lapsuuden tutkimuksen näkökulmasta.

Työryhmään kuuluvat Lasten ja nuorten taidekeskuksen toiminnanjohtaja Raisa Laurila-Hakulisen ja tuottaja Päivi Venäläisen sekä kuvataidekasvatuksen yliopistolehtori Anniina Koivurova Lapin yliopistosta, nuorisotutkimuksen dosentti Jaana Lähteenmaa Tampereen yliopistosta, taidepedagogiikanlehtori Tiina Pusa Aalto-yliopiston Taiteen laitokselta, tutkija-tohtori Pauliina Rautio Oulun yliopiston Kasvatustieteenlaitokselta lehtori Sinikka Rusanen Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta, tukija Fanny Vilmilä Nuorisotutkimusverkostosta sekä post doc -tutkija Susanne Ylönen Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitokselta Jyväskylän yliopistosta.

Aineistoa pedagogisista käytänteistä, lasten ja nuorten ilmaisusta ja elämästä

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla joulukuussa 2015 työryhmässä pohdittiin, mikä merkitys kansainvälisellä lasten ja nuorten näyttelyllä ja siitä kertyvällä arkistolla on, miten näyttelyjä ja arkistoa voisi hyödyntää tutkimuksen kannalta ja yleisemminkin, sekä miten kansainvälisiä lasten ja nuorten näyttelyjä voisi kehittää, jotta niillä olisi enemmän vaikuttavuutta ja merkitystä. Ryhmä on yksimielinen siitä, että lasten ja nuorten tuottaman kulttuuriperinnön tallentaminen tukee lasten ja nuorten asemaa yhteiskunnassa. Se tekee näkyväksi ja tuo keskusteltavaksi käsityksiä lapsuudesta.

Lasten ja nuorten taidekeskuksen arkisto on ryhmän mielestä merkittävä ja kiinnostava kansainvälisyytensä ja aikajänteensä ansiosta. Se on omanlaisensa ja tärkeä muistijälki, vaikka sillä onkin omat haasteensa tutkimuksellisesti. Niistä näkyvimpiä ovat maantieteellisen kattavuuden rajallisuus sekä teoksiin liittyvien taustatietojen vähäisyys. Ongelma on myös se, että valtaosa arkiston teoksista on kouluinstituutioiden kautta tulleita. Lasten ja nuorten omaehtoisesti tekemät kuvat ovat hyvin vähäisessä määrin edustettuna. Arkistoon kertyneet kuvat ovat pitkälti aikuisten valitsemia ja edustavat aikuisten luomia pedagogisia järjestelmiä kuvallisine ja pedagogisine tavoitteineen.

Toisaalta näin ollen arkisto tarjoaa mahdollisuuden tarkastella eri kulttuurien ja maantieteellisten alueiden sekä eri vuosikymmenien pedagogisia ja kasvatuksellisia ilmiöitä ja käytänteitä. Aineiston avulla ja kautta voi tutkia ja vertailla erilaisia käsityksiä ja näkemyksiä taiteesta, kasvatuksesta, opetuksesta ja lapsista.

Toiseksi arkistoa voi lähestyä otantana lasten ja nuorten kuvallisesta ilmaisusta. Kuvallisen ilmaisun ja tekemisen tapojen kautta voi myös tarkastella estetiikan muuttumista. Se, mikä kuvissa on tuttua ja mikä vierasta, on sekä pedagogisesta että tutkimuksellisesta näkökulmasta kiinnostavaa.

Sisällöllisestä näkökulmasta arkiston kuvat toimivat kulttuurihistoriallisen tiedon lähteenä ja ilmiöiden edustajina. Kuvat tuottavat tietoa sekä kulttuurihistoriasta että nykyhetkestä. Tutkijaryhmän kokee kiinnostavana sen, millaista lapsuutta ja mitä osaa lapsen elämästä aineiston kuvat edustavat. Millä tavalla kuvat kertovat lasten arjesta ja kokemusmaailmasta? Millaisen kuvan ne antavat materiaalisesta todellisuudesta eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa? Mielenkiintoista on myös se, minkälaisia lapsuuksia kuvilla tuotetaan. Kenen lapsuus kuvissa on edustettuna?

Päivitystä kaipaava, mutta säilyttämisen arvoinen perinne

Näitä kysymyksiä vasten, olisi tärkeää, että tallennettavassa lasten ja nuorten tuottamassa kulttuuriperinnössä on edustettuna myös heidän omaehtoisesti tekemiä kuvia. Niiden kautta aineistosta tulee monipuolisempi ja kiinnostavampi lapsuuden ja nuorisotutkimuksen kannalta.
Myös lapset ja nuoret näyttelyiden kuratoijina tuottaisi mielenkiintoista tutkimusaineistoa.

Ylipäänsä taidekeskuksen kansainvälisten näyttelyiden konseptissa tulisi antaa lapsille ja nuorille näkyvämpi rooli. Pitäisi uskaltaa irrottautua pedagogien isosta roolista. Antaa tilaa omaehtoisesti tuotetuille ja eri tekniikoilla tehdyille teoksille. Mukana tulisi olla myös ns. huonoja töitä, epäkorrekteja ja kiellettyjä aiheita. Kertyvän aineiston monipuolistamisessa tulisi ottaa huomioon kuvataiteen tekemisen sosiaalisia konteksteja, nykyisen taiteen monimuotoisuus ja nykytaiteelle ominaiset työskentelytavat. Pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa ja uudistaa taidekasvatuksen toiminta- ja ajattelutapoja. Muun muassa ikävaiheajattelua tulisi purkaa, kuten myös yksilökeskeisyyttä. Keinoina olisi hankintatapojen monipuolistaminen ja muunteleminen. Uudistusehdotuksista huolimatta tutkijaryhmä oli sitä mieltä, että kansainvälisten näyttelyiden perinne tulisi säilyttää. Olisi sääli, jos siitä kertyvän aineiston kerääminen katkeaisi.

Aineistot avoimiksi tutkijoille

Tutkijaryhmä pitää tärkeänä, että niin Hyvinkäällä sijaitsevan kuin muuallakin (esimerkiksi Aalto-yliopistossa) olevien lasten ja nuorten taiteen arkistojen tutkimuksellinen tarkastelu tulisi käynnistää. Arkistot olisi saatava tutkijoiden tietoisuuteen. Ne olisi hyvä saada avattua. Lasten ja nuorten tuottama visuaalinen kulttuuri mahdollistaa poikkitieteellisyyden ja monitieteisen keskustelun. Lähtölaukaisuna tutkimiselle voisi toimia eri tasoisten opinnäytetöiden tekeminen. Taidekeskus aikookin lähettää yliopistoihin ns. call for gradu, kutsun alkaa tehdä lopputyötä kansainvälisestä arkistosta. Yhteistyön tiivistämiseksi eri yliopistojen sekä taidekeskuksen ja ylisopistojen välillä tavoitteeksi asetettiin yhteisen tutkimuksellisen hankkeen luominen. Arkistojen avaamisen suhteen yhteistyötä pyritään tekemään luomalla yhteinen portaali digiaineistoihin. 

Käytännöllisemmällä tasolla tutkijaryhmä näki arkiston ja kansainvälisten näyttelyiden avaavan monia mahdollisuuksia. Ne ovat hedelmällisiä ympäristöjä ja materiaalia täydennyskoulutuksille ja monikulttuurisuuskasvatukselle. Ne toimivat  alustoina keskusteluille ajankohtaisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja erilaisten ryhmien väliselle dialogille.


Teksti: Päivi Venäläinen

« Palaa tiedotteisiin